Kerttunen ja nälkä

Kerttunen viidan kätkössä
ruokahuolet mielessä
allapäin tirskuttaa
"Miten tästä vähästä
hyönteisten määrästä
voi kupuunsa ammentaa"

On lahjana kuivan kevään
saanut kerttunen niukan evään,
eipä laulata ollenkaan
Niinpä lähtee se viidasta
toivoen nälän piinasta
pääsevänsä matkallaan

Illan tullen perhosen lailla
vaappuu se laitakaupungin mailla
nokan täytettä etsiskellen
Alla katulampun erään
osuu sen silmäterään
parvi yökkösten tanssahdellen

Haa, siinäpä paljon muonaa!
Käy kerttunen päälle suoraan
kuin vaeltava aave
Käy kato kiitäjien joukossa
ovat valokehässä ihan loukossa,
täyttyy kerttusen vatsan haave

Katsoo yön saalistaja
kuinka hämärän haalistaja
nousee valaisten taivasta
On täynnä kerttusen suoli
hoidettu on ruokapuoli
pääsi nälän vaivasta

Nytpä ei jaksakaan
viitaan palatakaan
itsensä ähkyyn syönyt
Laulaen alkavalle sadesäälle
lähikaupan räystään päälle
kerttunen kyntensä lyö nyt

Asiat on korjautumassa
sillä viidassa sateen kastelemassa
nyt hautuu hyönteisherkkunen
Ja ilosta ettei kotoaan
enää joudu ruokaretkille poistumaan
laulaa kaupan katolla viitakerttunen