Pimeässä yksin istun ja itken ikävääni. En ymmärrä miksi aina yksin jää ikäisistään parhain, joka muita auttaa aina kun toinen tarvitsee, ja myöhemmin hänet sitten kiittämättömyydellä palkitsee. Yleisesti luullaan eläimiä pahoiksi, vaikka eläimistä hirvein on pieni ihmis lapsi, eikä väliä mitä muille sanon aina yksin jään. Kohta voisin ihan hyvin kuolla ikävään. Vain rakkautta toisen tässä maailmassa haluan, ja silti kukaan ei mnulle suo ystävällistä sanaakaan. Mitä järkeä on elää, kun aamulla vain kylmään pimeyteen yksin herään. Pienen kirjeen väsään ja testamenttiani hetken mietin. Ei sit ois väliä vaikka sieluni kaksi nälkäistä puoskaria aamupalaksi ahmisi, näin päättyy mun elämäni
Kaikki tämä oli valmis suunnitelma, kunnes eräs perjantai tapahtui jotain dramaattista. Silloin päätin aseet jää kaappiin. Mul on täs maailmassa yksi ystävä, ja siin on tarpeeks syytä mulle elää tää elämä. Nykyisin on monta ystävää ja puoli sataa kaverii, oli oikein olla koskematta ohuisiin ranteisiin. Kerran kun tapasin yhden tyypin lisää ajattelin vain: tälläisiä lisää!
Nykyisin kun tavataan eka sana on kielisuudelma.
Voi Jeesus et on ihana olla elossa!
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
