Yli 730 päivän kaipaus taittui hetkessä
vähintään yhtä monta astetta
ylöspäin kohtalon spiraalia
jolla ei näy alkua, ei loppua
Muuttiko se toden uneksi
vai unelmat todeksi
Olivatko avunpyynnöt liian tuskaisia
ollaksenne ottamatta huomioon
Kohdistuivatko ne minulle, arkkienkeleille
vai ehkä henkioppaille?
Vai esitinkö ne vain oikein?
Ihmisen pelko heräämisestä ja kuolemasta
joille vain avuttomimmat kääntävät selkänsä
Näistä elämän rakennusaineista
Sillä vahvin olikin pelko rohkeudesta
Sininen valo jollaista lähetin etsiessäni
yhteyttä korkeimpaan minuuteemme
Energia johon pakenin epätoivoa
hiljaisuutesi aikaansaamaa
Hiljentää minut nyt
Saa minut odottamaan
kuolemanjälkeistä aikaa
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis, mielenkiintoinen runo.
Hieno runo/teksti. :)