...

Hän oli se
joka pinnalla minut piti.
Nyt hukun.
Vajoan vain syvemmälle,
pimeään,
pahaan.

Vapautit siipeni,
annoit minun lentää.
Unelmille soit voiman.
Se oli hetki,
joka kuoli.

Nyt olen kahlittu,
routamaahan,
ikuiseen kylmyyteen.
Kyyneleet peittää kasvoni
ja jääksi muuttuvat.

Siivet hajosivat,
samoin unelmat.

Kiitos.. ja ei.