ja kun taas menen ja haen kaiken
ja kun taas tunnistan joutuneeni samaan risteykseen
ja kohtaan jälleen saman viholliseni
vaan miksi minun pitää pitää häntä lähelläni?
ja kun taas rakastan vuosikymmeniä vanhaa kieltä
kieltä, joka osaa olla olemassa ilman minun
syntymääni
voi, taas, lähden matkaan
matkasta tulee taas pitkä ja rankka
onko se taas sen arvoinen
kun se ei ennen ollut kun sen kuljen?
lopussako kiitos seisoo
kuka sen pystyttää
ja taas, voi, miksi?
vai voinko kenties kaiken muuttaa
rajusti kääntyä
heittää kaikki mennyt menemään
aloittaa raju,
raju
muutos?
vaan minä,
voi,
minä,
pissaan sinfonian
räjäytän hiukset
ja annan teidän kuunnella vaivaani
ai, tämä taakka selässäni
kas, kun en kaadu
kas,
kun en
kaadu.
kaan
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
