Nimetön

Runoilija Neulatyyny

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 24.3.2004

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Oli kerran ihminen
joka nauroi kun oli iloinen
ja antoi itkun tulla kun se oli tullakseen.
Sitä ihmistä pelotti pimeässä, ja valoisassa se katseli silmät suurina kaikkea, mitä näki.
Se meni nallen viereen nukkumaan, ja rakasti ja vihasi omiaan kaikin voimin.
Aarteinaan se säilytti simpukankuorta ja linnunsulkaa.
Kun se suuttui tai innostui,
ei se välittänyt missä oltiin,
tai mitä muut sanoivat,
koska se ei vielä yrittänyt olla kukaan muu kuin oli.
Se ei vielä tiennyt, miten tukkoon menee,
kun pidättää itkuaan ja tärvelee ilonsa.


Sitä ihmistä minulla on ikävä.

 

Autiota sunnuntaiaamuisin

kun lakanoissani vielä tuoksusi
se viipyy hetken vaikka jo kaukana oletkin

Tuoksusi ja katkeransuloinen kaipaus
eilisillan juoman särkiessä päätä

-"itku pitkästä ilosta"

Harmaita nämä päivät
ja kaupunki kohisee

se ei usko minuun vaikka sinä uskotkin,
eivät hekään

Ja taivaani vuotaa taas
ropisee suruaan ikkunoihin,
autiota tiedäthän

Ja siltikin, siltikin

Vielä teen tämän osaksi maailmaa

Selite: 
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot