Läpinäkyvyyden hinta

Runoilija Bambi7

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen sydan-raamit"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M998,312C984,152,870,35,728,35C633,35,546,86,497,168C449,85,366,35,272,35C130,35,16,152,2,312C1,319-4,357,10,418C31,506,79,585,149,649L497,965L851,649C921,585,969,506,990,418C1004,357,999,319,998,312zM952,409C933,489,890,562,826,620L497,913L174,620C110,562,67,489,48,409C34,351,40,319,40,318V317C52,176,150,74,272,74C362,74,442,129,479,218L497,260L515,218C552,130,635,74,728,74C850,74,948,176,960,318C960,319,966,351,952,409z"/></svg></span> Bambi7 kuva
nainen
Julkaistu:
11
Liittynyt: 7.3.2004
Viimeksi paikalla: 29.11.2022 22:12

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
23.9.1985
Facebook:

Ei saa olettaa
Ei saa satuttaa
Pitää uskaltaa

"If you always go slow
then you'll probably never fall
But if you never go fast
then you'll never feel tall
If you always go slow
then you'll never get hurt,
But if you never go fast
then you'll never feel
the top of the world."
-Orla Gartland, Postcards
 

"Ihmisellä on kaksi tarvetta:

Saada tulla siksi mikä on, 

ja päästä syliin." 

"We must always

change, renew,

rejuvinate ourselves; 

otherwise we harden." -Goethe


 

Je ne regrette rien. 
Ne me quitte pas.



Tässä tahtoisin myös kiittää lämpimästi kaikkia, jotka kommentoivat runojani. En aina vastaa kommentteihinne, 
mutta luen ne aina huolella, ajatuksella ja kiitollisuudella. Myös kritiikkiä otetaan vastaan ! :) 
 
Älä puhu kuolemasta nyt

älä mustista hahmoista
jotka vielä kiinni saavat
älä ikuisesta pimeydestä
vierivistä vuosista hukkaan
heitetyistä mahdollisuuksista
rypyistä silmien alla
vähenevistä päivistä
sairaaloiden anonyymeistä
huoneista ja siitä
kuinka yksin voi
ihminen
jäädä ja

Vainajan kädet
aina kauniisti
rinnan päälle ja
huoneesta
ikkuna
auki


Älä puhu
kuolemasta nyt
puhu elämästä

lapsuudesta
rikkinäisistä polvista
loputtomiin kestävistä
intiaanikesistä salaa
valvotuista öistä

Puhu valosta ja
voimasta puhu
ensisuudelmista
rakastumisen hulluudesta
ja siitä kuinka
osaisimme
olla

ihmisiä
toisillemme
jos vain

valitsisimme
tarttua
ojennettuun

käteen
mahdollisuuteen
sieluun

emmekä aina
katsoisi läpi
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Sielua tosiaankaan ei pidä unohtaa koskaan <3 
Kuin katsoisi elämäntulen lävitse kaukaisuuteen läpinäkyvillä silmillä joissa soi kyynelsävel tunneporteilla _ kauneuden huntu kasvon peitteenä !
Lämmin kiitos. 
Tykkään tästä runosta kuin hullu puurosta.
Kiitos kovasti. Hulluilla on paremmat puurot. ;)
Hienosti otsikon ja loppurivin välille jännittyvä kokonaisuus. Mulle tuli tässä fiilis nuoresta sairaanhoitajasta, joka on saanut vanhemmalta hoitajalta ohjeet vainajan käsittelyyn. Tapahtuu niin kuin usein kuoleman todellisuuden äärellä, että se vie ajatukset elämän merkityksellisyyteen, rajallisuuteen, olemassaolevien hetkien tärkeyteen. Hienosti etenevä runo, jossa niin teksti kuin tunnetila pysyy koossa, pidän.
tyylikäs kokonaisuus, jota lukiessa ei voi katsoa läpi sormien. painavia sanoja, isoja tunteita. hienoa.
 

Käyttäjän kaikki runot