Rakasta minua niin
kuin vikani olisivat kultaa.
Kuin unohdukseni punoisivat vain
kaunista hirtto kukkaköynnöstä kaulalleni
ja korvani vain valikoisivat kuulemansa.
Rakasta minua niin,
vaikka ajatukseni kirkkaimmissakin vesissä
välillä suohon uppoaisi taiteilija.
Hinaa minut vaivihkaa rannalle
jos minä en tilaani näe,
äläkä lapseniloani vie totuudella.
Rakasta minua niin!
Näytä miten kaikki rappeutuminen
ei ole rappioitumista
ja ajattele minua taiteilijana
vaikka maalini olisi jo kuivunut
eikä kynä osuisi enää ristikkoihinkaan.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit
Sä osaat kirjottaa niin aidosti
Tässä on upea runo täynnä tunnetta ja pyyntöä joka on ehkä hetkittäin raskasta toteuttaa mutta varmasti palkitsevampaa kuin jonkun barbiprinsessan unelma toiveet :'D
Sivut