Marttyyrin syrjähyppy.

Sukupuoliroolien leikeissä,
ei aina ota selvää, kumpi toinen on.
Tulin tulokseen,
jotta naiseuden tunkeminen jokareikään
ei aina
-eikä edes välttämättä,
olekkaan niin hyvä juttu.

Juoma on taas tehnyt tehtävänsä,
eikä alastomuus enää häikäise silmiä.
Ja niin sitä supisuomalainen nainenkin
kokee maskuliinisuuden otteen,
kun kylmäkaappi tuntuu ahmivan pulloja
itseään tiheämpään tahtiin.

Täytyy juoda, juoda, juoda..

Olla katsomatta alas.

Taikka turhan pitkään.

Mutta munien surkastuessahan ego kasvaa..
Ja niin venähti moni pituutta.

Ovien lukitsemisen jälkeen
seuraava ratkaiseva askel oli pukeutua.
Vettä ei tullut tiskille,
joten ryhmähenki piti valppaana uusille tuulille.

Juo, Juo, Juo, Juo..!!

Kielen eksymistä korvaan
on pirun vaikea selittää.
Käsien vääriin taskuihin..
niin no..

Kotiin viimein saapuessa,
tukka märkänä,
meikit poskilla,
viinat rinnuksilla ja kuolaa korvanlehdellä,
ei ole aikaa kuin ihmetellä

mitenkä stringit olivat jaloissa väärinpäin..

Jälkeenpäin selvitykset.
Kuka teki ja mitä teki.
Ketä missäkin ja kenen kanssa.

Jos minä olisin..
Tai tekisin,
niin sehän olisi sellainen
marttyyrin syrjähyppy.