Sanasi kutittelivat,
kuin haarukka poskessa.
Ymmärrän.
Ymmärrän.
Olin ennustettavissa oleva,
aamuisin kuoleva,
Aina, alati, -ja ikuisuuksiin asti
neliraajainen rampa.
Tyyneys on olemuksen syvin ydin.
Pahalta näyttäää.. rehellisiesti..
Totuus on aina ikävä.
Ikävämpi kuulla ääneen
toisen suusta lausuttuna
-joka ei kuitenkaan ymmärtäisi,
miten vaihtoehdot ovat vähissä
kaltaiseni kivenhakkaajan kourissa.
Et arvaa,
miten asfaltti suuteli korvani kipeiksi.
Miksi pyörä pitäisi keksiä uudestaan?
Selite:
Päädyin taas olemaan se iänikkuinen Taloudellinen Riski.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi



