Minä olin se joka käveli pois,
eikä minulle jäänyt mitään muuta kuin
kourallinen unelmien sirpaleita ja tyhjä sydän.
Ehkä annoimme periksi liian aikaisin.
Mutta onko se sen arvoista,
jos kumpikaan ei ole
valmis taistelemaan?
Kuuntelen hiljaisuutta,
nämä aamut ovat minun,
ja voin kuvitella,
ettet koskaan ollutkaan siinä.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Paperienkeli | Toisin (osa 1) | 23.10.2010 | 2 | Runo |
| Paperienkeli | Toisin (osa 2) | 23.10.2010 | 1 | Runo |
| Paperienkeli | Viimeiseen hengenvetoon | 13.7.2010 | 0 | Runo |
| Paperienkeli | Ensimmäiseen lentoon | 11.5.2010 | 4 | Runo |
| Paperienkeli | Sydämeni sävel | 28.2.2010 | 6 | Runo |
| Paperienkeli | Kun mikään ei riitä ja sekin on liian vähän | 5.11.2009 | 1 | Runo |
| Paperienkeli | Tyhjä sydän | 20.7.2009 | 4 | Runo |
| Paperienkeli | Pakkotoistoa | 10.2.2009 | 0 | Runo |
| Paperienkeli | Ohi | 9.2.2009 | 2 | Runo |
| Paperienkeli | Kesä kaupungissa | 21.7.2008 | 1 | Runo |
Kommentit
Hieno runo.
Niinpä, ilman halua taistella tuskin on sen arvoista...haikea, hieno runo
aaw sydäntä riipaisevaa tekstiä. :<
kaunis..