Selite:
En rakasta enään, voin väittää niin
Ei ole enään sitä tunnetta, onneksi, se tuottaa vain surua
Tarpeeksi tyhmä kun on, rakastuu monta kertaa ja sydän pirstoutuu pienempiin ja pienempiin osiin eikä se opi kunnes siitä on tuskin mitään jäljellä ja se unohtaa miten olla, lopettaa tuntemisen, vaan kipu jää sille paikalle missä sydämen kuuluisi olla. Ehkä se ei ole niinkään muiden syy että se tuhoutui. Voikohan se olla siitä että se kuormittui tunteista, menee sekaisin, väsyy, räjähtää, eikä mielikään pysy perässä. Vajoaminen alas, tänne, ei se ole hyvä. Tuntuu kun pudotettaisiin kivisiä portaita alas johonkin pimeään joka sitoo, eikä pysty liikkumaan kun se pitää kiinni kylmillä kynsillään. Pimeys. Siellä mä olen.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
