Satujen prinssi

Runoilija Jack

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 14.1.2004

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

Sammakko hyppäsi ravintolaan
Tumma tuoppi kourassaan
Iso, ruma, varma ja rupinen
sen ohitti jokaikinen nainen

suu tötteröllä odotti armastaan
kyyneleen tuoppiinsa pudottaa
istui valomerkkiin ja yli
"missä on se lämmin syli?"

loikki ojan pielusta pitkin
poukki, pomppi, itkien itki
"Kukaan minua ei huutele
ei satuprinssiään suutele"

Poissa on satujen aika
Kadonnut tarujen taika
Sydämestään halla
väistyy kai kuolemalla

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Satuihin ja taikoihin täytyy vähän uskoa... ei niitä muuten ole. ;)

Mielenkiintoinen runo.

Tragikoomista. Enemmän traagista kuin koomista. Viimeinen säkeistö on aika nappi.

Oikeastaan jotenkin pidin, mutta vähän liian ällösöpöö osittain mulle.
Loppu on ihan ok..
Tulee sellainen halu uskoa asioihin.
Ok, mutta ei herättänyt mitään suurempaa minussa.
Kiitos.

Sadut saavat väistyä todellisuuden edellä.
On kurjaa ettei enää saduista tule totta...
ettei niihin enää uskota.
Haikea runo, täynnä kaipuuta sinne lämpimään syliin.

iiiihana runo =)
Hauska..mutta hieman haikea..täytyyhän se perus-haikeus olla mukana, vae mitä?!

Se on niin ikävää, ettei satuja enää samanlailla ole olemassa, eikä niitä oikein tapahdukaan. Ja muutenkin mitä olen ihmissuhteista hyvin vähän oppinut niin mitään ihmettähän ei tunnu tapahtuvan. Sitä ei herätä yhtenä päivänä ja löydetä tai tulla löydetyksi. Eikä varsinkaan tuota toista. Ja jos tullaan niin se on aika hyvä tuuri. Ja sammakoille se on hankalaa.

Ja jottei tästä nyt tulisi tämän pitempää sanon suoraan, että pidä tästä, koska se viiltää hyvin läheltä. Kiitos.

Tottahan tuo, ei enää satuihin uskota.
Haikea tunnelma runossa. Pidän kovasti.

Kiitos paljon kommentistasi.

 

Käyttäjän kaikki runot