Tänään
kanaemo saatteli kahta tipuaan
yli vilkkaan kadun;
ja autot hiljensivät,
pysähtyivät,
naisten leperrellessä avatuista ikkunoista
noille pelokkaille pikkuisille.
Kadun varrella katselin ja ihmettelin
tuota vanhemmuuden vastuuta ja hätää
ja lapsuuden epätietoisuutta.
Pian perhe kuitenkin katosi
onnellisesti kuivan heinikon suojaan
lapset äitinsä edessä kirmaten.
Ja minä ajattelin,
ettei minulle,
ei koskaan enää,
ole suotu tuota tunnetta;
helpotusta pienteni kuitenkin selvittyä.
Piru sen kotkottimen periköön.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
