Sielun peili

Runoilija Rakkaudeton

mies
Julkaistu:
1
Liittynyt: 1.4.2020
Viimeksi paikalla: 2.4.2020 14:19

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
5.5.1992

 
Sielun peili
 
Moneen viikkoon en ole ääntäs kuullut kunnolla, mutta sen kuulla voin mielessäin, jossain sisällä se kaikuaa. Aina korviini asti. Se on kuin musiikkia, niin lempeää ja heleää. Voin huokaista, rentoutua. Nyt on hyvä olla.
 
En kasvojasi nähny ole viikkoihin. Mutta kun silmäni ummistan. Sun kasvosi piirtyvän mä nään mun silmieni eteen. Tahtoisin koskettaa, mutten saa, en voi. Kun silmäni avaan. Haihtunut olet, kuin tuhka tuulen viemänä.
 
Kun silmäni suljen uudestaan. Voin nähdä ja kuulla sinut, vaikka olisit kaukana, jossain niin kaukana. Minä tunnen sen, heijastat minuun pieniä valonsäkeitä. Olet kuin sielun peili. Mutta sinun peili on säröillä, osittain palasina. Anna kun autan, se täytyy korjata. Jotta voit heijastaa kokonaisen valokeilan takaisin. Olet kaukana, mutta silti tiedän ja tunnen tuon signaalin sydämien välillä. Se on vaimea ja heikko, epävarma, jatkuukohan se vielä huomennakin? Mutta tunnen ja tiedän, että siellä se on. Molemmin puolin. Ja kun taas joskus nähdään, se voimistuu automaattisesti, huomaamatta. Niin kuin aina ennenkin.
 
Olen ylpeä itsestäni. Olen vihdoin laittanut tunteeni kontrolliin. Tunteet ovat ohjaksissa, kuin hevonen. Niin, olen kuin villi ori joka odottaa pääsyä kevätlaitumelle vapaana ilman mitään varusteita tai kahleita. Mutta odota, vielä ei ole sen aika. Ensiksi täytyy saada sielun peilit ehjiksi. sellaiseen kuntoon, että ne heijastavat valoa toinen toiselleen, kokonaisina. Ilman säröä.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Upealla tavalla kerrottu tarina, jolla on paljon merkityksiä <3 
Kiitos <3
 

Käyttäjän kaikki runot