Nimetön

Runoilija mindfreak

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 12.2.2007
Viimeksi paikalla: 23.11.2016 19:55

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
-

Runoja elämästä,
runoja kuolemasta.
Runoja rakastamisesta
ja sen vaikeudesta.




Kiitos kaikille äänestäneille viikosta 35/2007!



Näin minä täytän
hiljaisuuden
sinun sanoillasi.
 

väsymys kietoo kätensä
yhä tiukemmin minun ympärilleni
lamauttaen minut kokonaan

sanasi sekoittuvat hengitykseeni
muuttuvat kirjainten sekamelskaksi

nukuttaa,
ja minä katson vain kelloa

Selite: 
Jäi yöunet vähän vähäisiksi, joten olen nukahtamispisteessä fysiikantunnilla ja odotan kellon lyövän kaksitoista.
Kategoria: 
 

Kommentit

Väsymyksen riuhtova hetki kuvattu hyvin!

hyvin kirjoitat, unta verrataa myös kuolemaan, ehkä kuolema onkin vain unta?

Ennen oman kommenttisi lukemista ajattelin, että tässä ollaan käymässä nukkumaan jonkun lörpön kaverin kanssa.

Pidän tuosta, että "sanasi ... muuttuvat kirjainten sekamelskaksi."

Runojesi äärellä ei voi koskaan haukotella tylsistyneenä ! :) Olet niin magee <3

Tuskallisen hidas ajanjuoksu, tuttua. Kirjoitat kauniisti! Kiitos kommentistasi.

On oltu samassa tilanteessa sekä fysiikantunnilla että yöllä välillä :D Pidin tästä!

kello käy..aika tuntuu pysähtyneen

 

Käyttäjän kaikki runot