Sadepisarat valuvat alas,
pitkin bussin ikkunaa.
Kaipaus,
niin.. sitä tunnen
kaipausta.
En aikoihin ollut,
ajatellut sinua,
mutta nyt,
kun sataa vettä...
kaipaan.
Lehdet tippuvat
värikkäina puusta,
sateen lailla,
niin kuin kyynel poskeltani.
Aiemmin,
en itkenyt vuoksesi.
En kun erottiin,
en edes nyt,
kyynelehdin.
Odotan kaksikymmentäneljä tuntia päivässä,
satakuusikymmentäkahdeksan tuntia viikossa,
postilaatikossa,
joko nyt,
oi, joko nyt
tulisit ja toisit minullekin jotain,
jotain jonka vuoksi jaksaa.
Kirjoittaisit edes,
mutta olet unohtanut,
niin, sen olet tehnyt,
unohtanut..
Et tule tänään, et tänään.
Selite:
En tiedä,istuin linja-autossa aamulla katselin pisaroita,
ajattelin ja kaipasin....mutta ei,ei hän koskaan tule.
Lupauksia lupauksien perään,hän antaa lyödä lyötyä uudestaan,mutta ei,ei se koskaan tule...
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
kaipauksen tämä runosi toi minullekkin...
voi kuinka se sattuukaan kun odottaa ja toivoo. Tuttu tunne on vuosien takaa ja se palasi nyt... kaunis on, pidän :)