Toinen ihminen
on mysteeri.
Rakas.
Sanoo tätä
ajattelee toista
jota kuitenkaan ei tarkoita.
Kysyy
muttei kuuntele.
On lähellä
muttei läsnä.
Pitää kiinni
puristaa.
Rakastaa
ei rakasta.
taakka
Päivä ilman
mustelmia
olisi ennenkuulumatonta.
Koita siinä sitte olla
mukana
ajatella
että kyllä tämä tästä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Jotain ihmisen luonteesta on tässä hyvin selkeästi runon muodossa ilmaistu. Emme me toisen ajatuksia kuitenkaan saa tietää, ja kun tutkiskelemme itseämme, emme itsestämmekään saa aina niin selvää. Onneksi me voimme olla suurinpiirtein hyviä, suurinpiirtein rakastaa, mutta voimme myös suurionpiitein osoittaa toisillemme negatiivisia tunteitammekin. Kaikien tunteitten absoluutttinen täydellisyys on mahdottomuus terveeelle.
hienoa kerrontaa. tulee jotenkin niin välinpitämätön olo vaikka teksti ui hyvinkin syvälle sieluun ja mustiin maisemiin. hienoa!
Mikään ei ole niin tuntematon kuin toinen ihminen. Mutta runosi kertomaa ei toivo kenellekään. Runosi luotaa syvää tuskaa.
Eihän tuollaisessa kannata ajatella, että kyllä tämä tästä. Liikuttavan kirpaisevan hirveän painostavan hankala tunnelma runossasi.