Vuoteessa väsynyt nainen, elämänsä päähän potkineena. Lausuu mielessä joka iltaisen rukouksensa, toivoo tulevaisuutta parempaa. Usko sydämmessä sulkee väsyneet silmänsä, avannut ne taas aamun sarastaessa. Jokainen ilta sama toistunut, mikään ei koskaan muuttunut. Sulki kyynel poskellaan silmänsä, toivoi taas... tuli valo, lämpö ja onni. Näen hänet vieressä, olemme siinä käsikädessä. Kuinka käännymme toisiamme vasten, silitti poskiain...hymyilin. katseemme naulittuna toisiinsa, kädet toisiimme kiedottuina. Luonto kauneimmillaan, linnut säesti laulullaan. Huulemme lähestyivät toisiaan, janoamme suudelmaa... Herään... kaikki poissa, vain unta...mikään ei muuttunut, yksin pimeässä huoneessa. Vieressä vain tyhjyys... yksin, edelleen yksin.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
