Uoma

Kaipauksen katvealueella,

ajatukset,

kuin harmaanruskeat kivet joen uomassa,
mitäänsanomattomat,
toisiaan toistavat,
 

saavat uusia värejä
veden alla,
 

kirkkaita.

Niin sinäkin erotut,
tulet tutuksi jälleen.

Korvamerkitsen sinut
ja kaamoksen,
näin keskellä kesää,

talvella.

Ja uni saapuu hiljaa
hankia pitkin,
kevät kintereillään.