Nuotion henkäys,
havahdutti minut.
Huomasin jälleen,
saapuneeni tänne.
Tunteitani lieventämään.
En osaa sanoa,
miten se on mahdollista.
Kun saavun nuotion äärelle,
alan purkamaan ajatuksia,
oloani alkaa helpottaa.
Johtuneen kai,
pehmeästä lämmöstä.
ja raikkaasta luontoilmasta.
Tänään,
se poikkeaa normaalista.
En ole yksin,
ympärilläni on ystäviä.
Olen yksin,
vain ajatuksissani.
He luulevat,
että itken savun vuoksi.
Mutta siihen,
on muita syitä.
Kuinka erilaisen tunnelman se luokaan,
kun taustalla on mies ja kitara.
Kuulostaa,
että elämä on koetellut häntäkin.
Duuria,
on vaikea erottaa,
tummien sointujen valtamerestä.
Miksi ihmisen on helpompaa huomata,
näitä elämän molleja,
kuin niitä duureja,
Jotka auttavat jaksamaan,
jatkaa elämää.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
