En ole varma,
uskallanko enää elää,
normaalia huoletonta elämää.
Uskallanko ovesta,
ulos kurkistaa,
tai kadulla kavereiden kanssa hengailla.
Tuntematta pelkoa,
mitä yllätyksiä,
seuraava kuja tuo tullessaan.
Mikä saa ihmisen tekemään,
jotain niin karmeaa.
Tekemisillää,
monia satuttaa.
Ajattelematta,
monen ihmisen sydämen,
saa särkymään.
Milloin ihminen oppii elämään,
veljinä toistensa kanssa.
Kun on jo oppinut,
uimaan kuin kalat.
Ja lentämään,
taivaanlintujen lailla
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
