pysähdyn hetkeksi paikoilleen, laitan silmäni kiinni ja annan ajatuksieni matkata taaksepäin.
Takanani on monia vuosia joihin on mahtunut paljon tarinoita, paljon kyyneleitä ja ikävää.
Ajatellessani huomaan kuinka muistot hetkistä palaavat elävästi mieleeni.
Jokainen pieni yksityiskohta kulkee nyt kehoni lävitse ja koen nuo hetket uudelleen mielessäni.
Onko tämä unta vai todellisuutta? Minä vaivun yhä syvemmälle tähän tunteeseen.
pinta alkaa kadota näkyvistä, minä en löydä todellisuutta, en mitään pakotietä pois
En saa henkeä, tuntuu kuin pala olisi pudonnut kurkkuun, silmissäni pyörii, tunnen tajunnan katoavan minusta.
Kuin huomaamatta, minä näen jotain muutakin kuin tuon tuskaisen menneisyyden
tuo uusi tunne lämmittää jokaista solua minussa, se iskee myrskyn lailla ja menee ihon alle.
Minä en näe vielä mitä se on mutta minä tunnen sen olevan jotain mistä tämä pieni tyttö vain osasi uneksia.
Pyyhkäisen silmiäni monta kertaa ja koitan epätoivoisesti nähdä mistä tuo valo säteilee.
Kävelet hitaasti minua lähemmäksi, ja vihdoin näen kasvosipiirteesi
Minä katson sinua, katson pitkän aikaa, enkä malta lopettaa, en saa silmiäni irti sinusta,
olet kauneinta mitä minä olen koskaan saanut nähdä.
kumpa vain et katoaisi siitä paikaltasi, pysyisit siinä ainiaan
Hipaisun päässä minusta, niin että saan katsella sinun kauneuttasi, tuntea rakkautta sinua kohtaan
kaivata ja ikävöidä sinua, vaikka oletkin lähelläni, painaa pääni sinua vasten kun suru löytää luokseni,
olla sinulle kaikki mitä tarvitset, ja silloin kun epätoivo kohtaa meitä, me olisimme yhdessä toistemme tukipylväitä, kantaisimme toisiamme läpi myrskyjen aina uutta auringonnousua kohti.
Olisitko sinä minulle taivas maan päällä?
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi



Kommentit
Upea lämmin tunnelma tässä, hyvää pohdintaa. Todella hyvä teksti tämäkin