Minä yritän ymmärtää.
Yritän tajuta.
Mahduttaa tämän ajatuksen sieluuni, sydämeeni.
Silti vieläkin toivon,
kaipaan,
odotan.
En ole vielä edes itkenyt.
Kyllä ne kyyneleetkin tulevat, jonain päivänä.
Täysin turta olen.
Pää jotenkin oivaltaa,
sydän vaan ei suostu lopettamaan
lyömistään sinulle.
Ei minusta taida olla kilpailemaan sydämestäsi.
Heikko olen.
Nyt jo hajalla.
Kipuilee joka kohta ruumiissani,
ihokin muistaa vielä.
Mihin nyt kuljen?
Vielä äsken kuljin luoksesi,
syliisi.
Sydämeesikin luulin kulkevani.
Itseni sinulle avasin.
Sinä vain taisit jo oman ovesi kiinni lyödä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
