Toinen kolmesta neljänteen;
lieneekö ensimmäinen vahinko?
Tulinko raskaaksi
vain halauksesta?
Sadoista suudelmista;
vaiko katseesta?
Sinulle lapseni
jota ruokin verellä huuliltani,
pelkkä nimi;
nimesi mielessäni,
punaisten huulteni verellä
väristä punaisesta
lausun sanat sinun ja minun
- kehtolaulun.
Selite:
Hellpoemer ja Belmomanne jo vuodesta 2004 <3
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
ihminen on saasta - korppikotka, joka oksentaa lapselleen ruoan. Tanssii maailman katolla ennen kuin huomaakaan olevan vain oma narrinsa.
Hienoa sanailua - niin nerokkaan moniuloitteista. Saa kunnolla miettiä mitä seasta löytää.
Perhe on perhe ja aina tarvitaan uuteen kaksi.
Ajatuksia herättävä hieno runo vahingosta.
Hauskaa syntymäpäivää.
parilla ensimmäisellä lukemalla ei oikein ihan täysin avautunut, mutta kieltämättä se toi haastetta kehhiin. lukijan pittää pinnistellä, jotta ossaisi päätellä, käytetäänkö kysseisessä tekstissä nytten vahvaa metaforaa vaiko kirjaimellisuutta.
en päässyt puusta pitkälle enkä edelleenkään ole varma aiheesta, mutta miljoonia mielikuvia tämä välitti, ja se on uskomaton saavutus.