Kierrän käteni ympärilleni
niinkuin kierrän aivoni sydämeni ympärille
yritän saada itseni mahdollisimman pieneksi
ehkä silloin kaikki olisi pienempää.
Seinät hengittävät synkkenevää ilmaa
lehdet värisyttävät uhkakuvia haihtumisesta
ja teen autioista tiloista reikiä maailmankuvaani
pelkään aorttani repeävän silkasta ahdistuksesta
aivojeni tuottaessa romahduksia jatkuvalla syötöllä
ja minä pakenen
päänisisäänjokasanookaikkionhyvinkaikkionhyvin
ei ole.
Tarvitsen sääntöä vahvistavan poikkeuksen
kun menneen elämän muistot muodostuvat
hukkaanheitetyistä vuosista
menetetyistä tilaisuuksista
tuhoavista virheistä
eikä minussa ole (enää) mitään.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
