Nimetön

Usva peittää maan.
Mutta ei sekään pelota yksinäistä kulkiaa.
Ei pimeys kaiken tämän jälkeen mua vie.
Pelkästään outo tie.
Haluan vain pakoon tunteitani.
Olen sammakko joka pakenee tuttuja lumpeitani.
täytyy vaan sulkeltaa syvälle ja kauas.
Mutta olen liian hauras.
Sä musta kaiken voiman veit.
Kun kieroja temppujas teit.
Kaiken jälkeen en mitään pelkää.
Ehkä saan selkää.
Mutta nahka kestää jo sen.
Tunteitani kiellä en.
Mutta nekin muuttuivat vain kostoksi ja vihaksi.
Ja se veresnahka muuttui jo lihaksi.