Kynnysmatto,
se seisoo ulkona kesät talvet,
uskollisesti omalla paikallaan
kuin valioluokan vahtikoira
Sen osa on ottaa tomut, kivet, monot, pohjat,
syödä pölyä kuin pösilö
Vaan ei se valita,
sillä ne kevyimmät, lasten jalkojen pyyhkäisyt
se voi sentään kuvitella
päänsilityksiksi
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Maino runo.
Herttainen runo aiheesta, joka ei varmaan ole top sadassa edes prosentilla runoilijoista. Hyvän tuulinen kerronta huipentuu mahtavaan loppuun ja pelastaa varmaan useimmankin kynnysmatoksi itsensä kokeneen päivän!
Loppu mainio oivallus, hyvä runo
ihana tämä runo, alkaa heti ajattelemaan, miten pienistä ihmiset nykyään valittaa, vaikka kuvaatkin kynnysmaton elämää. Loppu runossasi on loistava!
Kekseliäs loppu, hyvä runo muutenkin :)