Ilma sakea pöllyävästä lumesta.
Koivu, kuin lähtisi lentoon,
ohuet oksat vaakasuorassa,
kuin olisivat merilevää.
Tuuli taikoo lumesta kierteitä.
Tasan yhdeltätoista lamput sammuvat.
Mänty pörhistää neulasiaan,
taivas on tummaa ja roosaa.
Pisara valuu ikkunan pieltä,
kuin haluaisi ravistella hereille,
vaan tyynnyttääkin uneen.
Selite:
Viime talven lumimyrskyn mietteistä kerätty runo, jonka painoin kaverille kankaalle syntärilahjaksi.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä on kaunis...:) tosi hyvin kirjoitettu.