Liian aikaisin nukkumaan

Selälläni,
heijaan
tapetin kuvioilla.
Mustuaisein
keinuttaa
valveunia joilla,

kiikkuu

lapsenomainen.

(Pihapiirin mahtavimmasta tammesta
ahdistuksen enteet riippuu.)

Seinälläni seilaan
ja sen lehdyköistä peilaan
tukahdutettua tunnelmaa
tueksi.

Se niiaa,
virkkaa:
jäit ainoastaan

takaraivoon tahdiksi.
(tahdottomaksi tahraksi)

Tajuntani pusertuu otsalleni pisaravanaksi.
Olisinko nukahtanut syystihkuun
kaiken tämän ajaksi?

Kokoan mieleni.
Saan vaeltelevan tarinan vaivoin takaisin tämän huoneen raameiksi.

Katkelmat sekoittuvat haaveiksi.

SE..Se....se........se....................sssssss..........

sovittaa mielelläin tammen oksaan köydet,
puolilleen purkautuneiksi.

(Niit ei kai
ole tehty
vain
tietoisuudellain punottaviksi.)

Köysien pääs
rengas sileäks kulunut roikkuu,
jonka varassa
muodottomat mielteet liikkuu.

Odottaen milloin
(minuutein kyteväksi hiipuu)

tapetti keinuu,

leijuu.