Laineille
luonnehtimani
lohdutus
liikkeelle lakinsa
salliva
soinnutus.
Ja
saattueen liepeillä
hänen jalkojensa arvaileva askellus.
Tuo vaellus,
suojeluksella
suurempien on kunnioitettava.
Se huutaa itseään,
puhaltaa tuulen
tahtiin tarinansa.
Mutta
vajavainen kajo sen,
on vain
kuiskaus
läpi
punertuvien
lehvien.
Ja niin,
mättäitä vasten
vaipuu
haaleaan veteen
haapojen
vastaus.
Vastasataneet lammikot
värähtelevät
metsän lasten itkiessä
karnevaaliasunsa
karhunsammalpatjan huomaan.
Ja
lehtien leikki
tuulta vastaan
on taas
yksi täysi sävel
lisää
luonnon
virtaan.
Ylitsevuotavainen mieleni
kiittää
ja sammuu puron ääreen
koettaen
turhaan tavoittaa
askeltajaa.
Selite:
Öh, taas hiukan uutta tekstiä. En tiedä syyllistynkö vaihteeksi yrittämään jotain liian hienoja kielellisiä kikkoja, mutta tuntuu että jokin kohta ontuu taas vaikka toisaalta kaikki soljuu läpi silmistä kuin vesi Niagarasta. Noh, kommentit olisivat kuitenkin mukavia jälleen kerran :)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi