Aamulla kylmää ja pimeää.
Majakan lappu on pimentynyt.
Aamupäivällä sataa vettä,
lunta ja räntää samaan aikaan.
Joki tulvii tielle.
Auto ajoi metsään liukkaan kelin takia.
Iltapäivällä ei pilven pilveä,
aurinko paistaa lämpimästi.
Jäätikkö sulaa.
Illemmalla pilvistä ja kauhean tuulista.
Talon katosta tiili lensi ikkunaan.
Metsäpalo leviää asutukselle.
Myöhemmin sataa vettä,
ja hetken kuluttua aurinko paistaa taas.
Joen uoma tulvii sillan yli.
Ilta myähäsellä tuuli on taas yltynyt,
mutta aurinko paistaa.
Kuivat puun oksat raapivat kattoa ja raapivat auton peltiä.
Yöllä sataa vettä ja tuuli vinkuu talon nurkissa.
Kylmä viima etsii reitin peiton alle.
Katsokaa ihmiset, eläin kunnan viisaat!
Tämän olette saaneet aikaan suututtamalla luontoäidin.
Olette unohtaneet teitäkin voimakkaamman voiman. LUONNON!!!
Se hallitsee, se muistuttaa tuhoista, jotka te aiheutitte.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ihan totta. Tätä minäkin olen yrittänyt saada ihmiset tajuamaan.
Mutta minkäs teet, ihminen on ihminen, tappaa ja tuhoaa..
Hieno runo aiheesta!