Teit minulle palveluksen
jälkeen kolmannen varoituksen
aloitit onnen rakkauden
nykyään minulle vain virnuilet
kun minua vastaan kävelet
ja takaisin vain hymyilen
sinua luokseni odottaen
tein sinulle palveluksen
jälkeen rakkauden riitojen
kun sain paikalleen viimeisen
sirpaleen sydämen
jonka rikoit minut jättäen
päästin irti sinusta
nyt en pääsyeroon surusta
kun rakensit sydämesi kivestä
minä taas hienosta hiekasta
joka niin helposti murenee
ja luottamukseni rakkauteen vähenee
aina enemmän rakkaus kirvelee
hiekkaveistos sydämeni on
niin hauras ja kaikille arvoton
niin helposti murentuen
taivaan tuuliin leijaillen
menetin parin hiekkaveistoksen
jälleen tuulessa hamuilen
kivisydämen pintaan takertuen
löysin kestävämmän veistoksen
materiaalista kestävän kiven
jonka vierellä taas murenen
taivaan tuuliin leijailen
onneani etsien
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
mahtava! tunne vaan jatkuu... hyvin käytetty sanoja... sana nikkarointi on huippua...
hieno runo, pidin paljon!