Herhiläiset
täyttävät tajuntani
niin sisältä kuin ulkoakin
sumentaen viimeisetkin
järjen rippeet.
liikaa
aina vain liikaa
kaikkea
ja näillä soilla
ei tunnu alppiruusut
viihtyvän
saati sitten orkideat
syvänä sykkivät
suonsilmät
odottaen
sitä harha-askelta
ja usvan takaa
huutavat hukat
janoiten
irti revittyä lihaani
makupaloja
vaan
on täällä jotain
kaunista
virvaliekkien tanssia
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
älä mee sinne, ne vaan huijaa!
oikeastaan ihan ok runo, vaiks onkin vähän tylsä.
kiitos.
Elämä on joskus melkoista rämpimistä mutta onneksi löytyy näitä virvatulia! Kiehtovasti olet tunteesi kuvannut runoksi!
Erittäin selkeä ja kirkas kuvaus rämpimisestä elämän suossa, se kun ei aina todellakaan ole kaikken helpoin patikkaretki.
Ja sitten lopun valoisa toiveikas löytö... silti löytyi jotain kaunista ja kiehtovaa.
Todella upea runo!
Todella loistava! Tutun oloisia tunnelmia, harha-askelia ja sykkiviä suonsilmiä..
Soilla on tallessa vielä jotain muinaista,
salaperäistä ja pian häviävää kansanperintöä.
Runosi on helppo nähdä; ja se näyttää upealta!
Viimeinen säe kruunaa runon,
ja saa sen lopulta näyttämään ihan erilaiselta.
Pidän.
Selkeää ja kaunista runoutta. Toimii loistavasti, niin ulkoasultaan kuin sisällöltäänkin.
Kiitos. :)
Upea teksti elämän synnyistä syvistä soista. Valoa näkyvissä :))