Maan tytär ja Veden poika

Maan tytär,
juuret syvällä maassa ja oksat hennon violetit,
värisee tuulessa,
palelee viimassa
tahtoisi olla tuo hennon violetti lintu,
joka lentää korkealla savannin yllä ja syöksyy alas akaasioihin,
mutta on vangittu juuriinsa
kunnes oksat kuivuvat kierteisiksi varjoiksi,
peittyvät multaan.

Veden poika,
ensin täällä sitten toisaalla,
silmät siniset kuin osana suurta valtamerta,
voimakas myös kuin hyökyaalto
voi pyyhkäistä puun juuriltaan,
olla sumuisina aamuina kasteena sen oksilla,
tai jättää yksin kuivalle maalle,
mutta parhaimmillaan ruokkii puuta vedellään
auttaen kasvamaan ylöspäin,
lähemmäs taivasta.