Asfalttikukka

Hyinen maa
kasvatti aran taimen
juurensa olivat sitkeät
silloinkin kun maan pinnalle laskettiin asfaltti
tukehduttaen ruohon.

Roudasta repesi asfaltin pinta
valonsäde kosketti, herätti.
Vielä pelkoa, häpeää, vihaa sisällä velloi
kunnes kevään lämpö sulatti
lempeä sade huuhteli
antoi rohkeutta suoraksi nousta.

Avautui uusi maailma
vihreät niityt, auringonkeltaista, ruusunpunaista
sininen taivas
Tälläistäkö onkin elämä
Elämä minussa - se on iloa.