Kohtalo

Runoilija 4483922e3831418dbe4cfeebbe575041

nainen
Julkaistu:
4
Liittynyt: 3.3.2018
Viimeksi paikalla: 12.1.2019 23:50

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 
Kultainen hehku
Sulkeutuvissa silmissään
Kuin kiittäen kohtaloaan
Pelastajaansa
Valoakin vanhempi
Valottomuus
Silti siristellen
Luomiensa takaa

Unelias toivo
Irroittaa otteensa
Ruhjottu keho
Nielaisee henkäyksensä
Painuvat luomet
Peittäen katseen
Peiliä häikäisevän
Joka jo sumenee

Putoilevat
Pisarat kuin kivet
Keveistä pilvistä
Liian lujaa
Satuttaakseen niitä
Jotka eivät lähteneet
Niitä joiden sydän
Lämpimästä kylmäksi
Raskaaksi lyijyksi
Muuttui iäksi
 
Kirpeä kohtalo
kääriytyy tähtiin ikuisiin
Niihin
Jotka eivät jäädy
Koskaan
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Kaunista! Luen tämän niin, että runo alkaa voipuneesta, mutta onnellisesta hetkestä ja kuvailee murtumista tunneskaalan toiseen ääripäähän hyvin vaikuttavalla tavalla.
Tähän jää. Lukemaan uudestaan ja uudestaan. Hieno. !
 

Käyttäjän kaikki runot