Sammuneet tähdet

Runoilija 4483922e3831418dbe4cfeebbe575041

nainen
Julkaistu:
4
Liittynyt: 3.3.2018
Viimeksi paikalla: 12.1.2019 23:50

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

Hänen kuutamonsa oli pimeä

Antautumaton avaruutensa
Taipuisi viimein
Tähti kerrallaan
Kosketus reunalla syleilisi loputtomuutta
Vaan tahtoisiko kukaan sitä sittenkään

"Älä kerro tarinaasi
Sammuneet tähdet levätkööt rauhassa
Toisin kuin tahdon tuli
Kuumuudellaan korventava
Toisin kuin ikävä
Heikoksi näännyttävä
Yhtä kaikki
Oloni on tuskainen
Niin kauan kun kiehut auringon hohtavilla säteillä"
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Kaipuuta ja melankoliaa tässä dialogimaisessa runossasi, jossa mielestäni käytät kauniita ja mielenkiintoisia ilmauksia, ja mielestäni tämä on myös erilaista kuin aiemmat tekstisi. "kosketus reunalla syleilisi loputtomuutta" tästä tulee jollain tavalla mieleen tavoittamattoman tavoittaminen. Pidin myös kovasti tuosta viimeisestä säkeestä.
 

Käyttäjän kaikki runot