Viimeinen sammuttaa valot

Runoilija darcie

nainen
Julkaistu:
3
Liittynyt: 22.1.2018
Viimeksi paikalla: 27.1.2019 16:27

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 
Tiedäthän miten isoissa tehdashalleissa valot syttyvät ja sammuvat alue kerrallaan?
Samalla tavalla joku kääntää minussa valokatkaisijaa ja alue kerrallaan sisälläni pimenee.
Naks, naks, naks. 
Jäljelle jää vain pimeys ja hiljaisuus, kun kaikki ovat poistuneet.
Minä olen väsynyt. Niin väsynyt, etten unellakaan saa sitä poistettua. Ja minä vain itken, vaikken jaksaisi sitäkään.

Joskus tuntuu kuin katselisin ulkopuolelta sitä sängyllä makaavaa kerälle käpertynyttä myttyä. Katson kuinka se puristaa itseään tiukasti olkapäistä, kasvot peittoa vasten, suu irvistykseen vääntyneenä. Kuuntelen sitä lohdutonta itkua avuttomana. Katson sormia, jotka vuoronperään puristelevat käsivarsia ja reisiä kipeästi, epätoivoisesti yrittäen saada kivun siirtymään edes hetkeksi ulkopuolelle. Mytty tietää, että haavat parantuvat lopulta, mustelmat haalenevat ajan kanssa mutta sydämen ympärille kerääntynyt arpikudos ei suostu katoamaan. Haluaisin silittää mytyn hikistä selkää, luvata että huomenna kaikki on
taas paremmin. Sylissäni keinuttaa rauhaisaan uneen, lohduttaa väsynyttä sielua joka hädissään räpiköi surun aallokossa. 
Asettua selän taakse suojamuuriksi ottamaan iskut vastaan eturintamassa. 

Pahimmalta tuntuu tietää, että sinä olet siinä ihan lähellä. Sinä kuulet itkuni, mutta sinä et tule. Et ota syliin, et silitä hiuksiani, sinä jätät minut yksin.
Sinä tiedät, että itken ääneni käheäksi ja nenäni tukkoon, kunnes haukon henkeäni kuin minut olisi juuri pelastettu vedestä hukkumasta. Sinä annat minun itkeä yksin kunnes epätoivoinen itkuni vaimenee väsyneiksi pieniksi nyyhkäyksiksi ja vaivun nujerrettuna uneen, josta en halua aamulla herätä. Päivä päivältä minä kutistun pienemmäksi,huomaatko sinä edes? Huomaisitko, jos yhtäkkiä vain katoaisin kodistamme, sinun elämästäsi?
Kuinka monta kertaa olenkaan päättänyt että huomenna en enää itke. En itke enää koskaan. Minusta tulee maailman vahvin enkä minä aio itkeä enää koskaan. Silti herään  taas silmät kyynelistä kipeinä, surusta sokeina.
Sisälläni huudan sinua apuun, tulisit ottamaan syliisi ja kertoisit että minä riitän, minä olen tarpeeksi, minä olen ainoasi. Silittäisit tahmeita poskiani ja suutelisit niin kovaa etten enää tuntisi muuta kuin rakkautesi. Irrottaisit sormet, jotka puristuvat sydämeni ympärille ja puristavat rystyset valkoisina kaiken voiman minusta.

Minä olen ollut rikkinäinen jo vuosia. Tulisit ja rakastaisit minut ehjäksi ja kokonaiseksi, suorista keräksi käpertynyt vartaloni vahvaksi tefloniksi.  Tee minusta
iskunkestävä. Haluan olla kanssasi se maailman kaunein rakkaustarina. Miljoonabudjetilla tehty katsojaennätyksiä rikkova elokuva, jota katsoessaan sinkut itkevät yksinäisyyttään ja pariskunnat hapuilevat popcorn-purkkien ja rapisevien karkkipussien seasta toistensa käsiä, ja löytäessään etsimänsä puristavat tiukasti "rakastan sinua".

Itkuni on loppunut ja käännän tyynyni löytääkseni edes yhden kuivan kohdan. Sinä tulet nukkumaan, ääneti käännät selkäsi minulle ja vaivut samantien uneen.

Naks.

Viimeinen sammuttaa valot.
 



 
oletus
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot