Ei kai kukaan meistä luule, että aallot aivan syyttä piiskaisivat kallioita
jättäisivät yhtäkään pohjassa makaavaa kiveä kääntämättä, pyörittämättä
Taipuvat ne sitkeimmätkin oksat lumivaipan alla, kuin anteeksi pyytäen
jättäisivät yhtäkään pohjassa makaavaa kiveä kääntämättä, pyörittämättä
Suolahunnulla verhoamatta
Taipuvat ne sitkeimmätkin oksat lumivaipan alla, kuin anteeksi pyytäen
kurottaen routaista maata kohden
kuin anellen lupaa tulla kotiin
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi