pimeään

Runoilija miesvaalea

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> miesvaalea kuva
mies
Julkaistu:
529
Liittynyt: 17.1.2018
Viimeksi paikalla: 3.2.2026 0:21

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

kelle kuullunkaan kun olen hiljaa 





 
 
kuolema soutaa illan takaa
voi miten voimallisesti paha ahdistaa
syyllistäen aurinko viiltää taivaanrannan ranteen
virnistää vähän ja sukeltaa tiehensä punaiseen veteen
ajan soutaja hautaa airoja kunnes musta nielu nielaisee kaiken
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

"syyllistäen aurinko viiltää taivaanrannan ranteen", upeasti ilmaistu.
voimakas runo. vaikka mulla afantasia onkin (en kykene näkemään mielikuvia), tästä näen niin selkeän kuvan kuin nyt voin nähdä.
Kiitos tykkään tästä sun kommentistasi runsaasti.
askellus runopimeään tuntuu valitulta mielenkuvalta, syyllistäminen on hyvin inhimillistä, pahan valta kiinnittyy runokuvissa vahvasti kuolemaan, todellisuudessa kuolema, suru ja menetykset ovat osa elämää, sävyissään moninaisia, kuten elämä yleensäkin - toivoisin runoosi valon mahdollisuutta, vaikka vain taisteluna ja vastustuksena,
kohtaloa voi katsoa monin tavoin - tehdä valintansa tulevan valoa tavoitellen - pimeästä ei ole kumppaniksi, askeleen ohjaajaksi
 
kauniisti tulkittu kiitos
Tämä runomaalaus pysähdyttää, vangitsee.
Ihmisen elämän loppua kuvaat mustilla sävyillä.
Olen kokenut "ajan soutajan" myös lohdullisena,
kuoleman sairaan ystävän luovutus auringon laskuun
oli kokemus, jota ei unohda.
Monia ajatuksia tuova, vaikuttava runo, kiittää Marle.
 
Kiitos Marle hienon muiston kerroit.
Tahdon yrittää kirjoittaa joskus myös kylmempiäkin tunteita paperille tämä sellainen.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot