Onnen kyyneleet vierivät valtimoa kohden,
sylisi lämpö helteen eteen,
sujahdin veteesi, tunsitko ihoni,
meret täyttyvät halauksista,
hiuksemme tanssivat purjeessa,
kypsät hedelmät hopeisessa vaasissa,
tulit kesäni pilven varjon suojaan,
huulesi lausuivat hiljaisen hymnin,
se värisi jokia pitkin lähteelleni,
aistin tämän laulun sen meidän oman,
ei sitä kukaan muut oppinut,
sinä, minä ja meidän sana,
koko yön olimme valossa kaunis 3
kahden puolen kahdeksasta,
aurinkokin unohti silloin unensa.
sylisi lämpö helteen eteen,
sujahdin veteesi, tunsitko ihoni,
meret täyttyvät halauksista,
hiuksemme tanssivat purjeessa,
kypsät hedelmät hopeisessa vaasissa,
tulit kesäni pilven varjon suojaan,
huulesi lausuivat hiljaisen hymnin,
se värisi jokia pitkin lähteelleni,
aistin tämän laulun sen meidän oman,
ei sitä kukaan muut oppinut,
sinä, minä ja meidän sana,
koko yön olimme valossa kaunis 3
kahden puolen kahdeksasta,
aurinkokin unohti silloin unensa.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit
jos aurinko osaisi uida.
tuo on runojen runo mutta mennäänpä tähän runoon joka soljuu kuin vesi ja saa virkistymään.
Kiitos.
ensin ajattelinkin sen lyhyenä näin
koko yön olimme valossa kaunis 3
kahden puolen kahdeksasta,
kääntyen äärettömään kauneuteen
aurinkokin unohti silloin unensa.
ei vain aina luota että runo aukeaa noin lyhyestä, kun on usein huomannut kommenteissa, että ei ole osannut aina tuoda sitä ydin ajatusta esiin ymmärrettävästi.
luvuista tuo kasi on mun lemppari, se kuvaa luvuista parhaiten äärettömyyttä ja sillähän sitä pötköllään kuvataankin.
Kiitos tykkäsin taas oikeesti kommentistasi.
Sivut