ajoit pärstä lärvini yli kuin tie jyrä
ja jäätyneistä kyynelistäni
syntyi poskilleni nolatut kaivot
ei hätää
peukaloni tuntumilla tasasin nuo kuopiksi
niinpä niitä nyt hymyni rakastaa.
ja jäätyneistä kyynelistäni
syntyi poskilleni nolatut kaivot
ei hätää
peukaloni tuntumilla tasasin nuo kuopiksi
niinpä niitä nyt hymyni rakastaa.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit
suomen kielen maukkaat sanat yhteen :)
Pettymystä aistin tässä, mutta lopussa
onneksi hymyn tunnen.
Mukavaa lukea tätä runoa, kiittelee Marle.
alun jälkeen muuttui hauskaksi
k i i t o s
Sivut