käteni ovat ristissä
viattomuuden kuiluun
näiden partailla horjuin
kelluin liian raskailla
levottomilla, vesissä
kuin laiva hitailla laineilla
liian hitailla
vainajina heränneillä
käteni rististä
mutta nyt
suveni jatkuu
nyt se vain jatkuu
se uudestaan jatkuu
aina uudestaan
sillä mieheni on keväät
nuo puupuhaltimeni tuulet
viattomuuden kuiluun
romahtelevat armahtajat
Pietareiden kallioiden
näiden partailla horjuin
rajan naamalla
pimeän ja valon kasvoja
ei ihmisen
kuulunut nähdä näitä
joku kuiskasi
hänen äänensä elämääni
heräsin
kelluin liian raskailla
levottomilla, vesissä
kuin laiva hitailla laineilla
liian hitailla
vainajina heränneillä
käteni rististä
purit sormeni
olisitpa purkanut sydämesi
nähnyt itsesi
kullat ja timantit
mutta nyt
suveni jatkuu
nyt se vain jatkuu
se uudestaan jatkuu
aina uudestaan
sillä mieheni on keväät
nuo puupuhaltimeni tuulet
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit
mutta tässä unenomaista tunnetta tulvillaan.
Onneksi on jokin voima, ehkä rukous, joka
kannattelee varsinkin heikkoa naista,
antaa uskoa tulevaan. Lempeän tuulen
suudelma on se rakkauden suudelma.
Surullisen kaunista, kiittää Marle.
ja
myös loppu
ihan parasta
tosin
voin sydämellä sanoa;
en pelkää enää peloissani
Sivut