Jäisiin muistoihin.
Ne sulavat hiljalleen,
ja sitten niihin pääsee käsiksi.
Edelleen sama vanha levy,
junnaa ja junnaa,
vinyylin rahinaa.
Katson kuutamoon
ja itken itseni uneen.
Tule tänne,
halaa minua
- emme ole pitkään aikaan kunnolla -
ja minä olen surullinen,
koska ennen
me pitkän aikaa kunnolla.
Sen vuoksi olen surullinen,
että tunnen menettäneeni sinut.
Eihän minulla sinua koskaan ollutkaan,
mutta ehkä pala sydämessäni.
Tunnen ehkä liian voimakkaasti.
Saanko tuntea näin?
Vinyyli rahisee ja pyörii uudelleen.
Selite:
Minä taidan tänään vähän vuodattaa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Vinyyleissä on kyllä jotain maagista :) Runosi on kovin tunnepitoinen ja mukavan yksinkertainen lukea.
Kaunis, herkkä, kaipuu ja suru kaikki nuo heijastuu runossasi... Minusta tämä runo on upea..