Iltarusko

Niinkuin iltarusko
Hämärä.
Ilta
lopulta pimeä
yö
sisimpäni tuntuu 
pimeältä.
synkältä
Yksinäiseltä 
ei enää ystävä kaipaa
ikävöi 
niin moni
on löytänyt elämään
parempaa. .

kaipaan niitä ihmisiä.

kaipaan ihmisiä
jotka oli ennen.

Nyt vain loputon tyhjyys

yksinäisyys

kuilu.
kaikki ahdistaa.

ahdistaa
aamulla ensimmäisenä.
Illalla viimeisenä.
kirpaisee päivällä kun pureva pakkanen.
ihan kun olisin ulkona kaikesta muusta maailmasta.
jätettynä, hylättynä.
yksin omassa vankilassani.
huutoani ei kuule kukaan.

ikävöin sinne missä oli ihania ihmisiä.

aika oli ikäänkuin pysähtynyt. 

Ihmiset ystävällisiä ja rentoja.

kaipaan sinne palmupuiden alle
ja vuoristoon. 

meriveteen ja merimaisemiin johon aurinko laski kauniimmin kuin kulta.


Jossa elämä oli kuin keidaspaikka.

murheilta ja huolilta. 

oli kaukana kaikesta..... 

paikassa jossa puhettani ei ymmärretty. 

Kuulla vierasta kieltä. 

eri kulttuuri ja hymyilevät ihmiset. 

jossa pimeys oli pimeyttäkin pimeämpi.
siinä oli oma tunnelmansa.

ahdistuksen loppumaton pimeys hukkui tuohon yön pimeyteen. Synkkään mereen jossa aallot pauhas.

mieli lepäs ja oli ihmeen  tyyni. 

Sen hetken. Ohikiitävän

ajattelen muutamaa ihmistä siellä. Ne jätti sydämeeni lähtemättömän jäljen. Ikuisen muiston