Hiljaisuus

Tuli hiljaisuus

aika uus.

tuuli puhaltaa

puissa ujeltaa

lehdet tippuu

oksat riippuu

sade kastelee

kyyneleet

silmistä nuo veet

lähtee

pakenee

Ahdistukseen kätkeytyy

antakaa mun olla,  nukkua

Alan tähän tuskaan hukkua 

uusi aamu valkeni

yö pakeni. 

minä vain täällä

Maan päällä

Huone numero kuusi

Joku sisimmässäni huusi

se oli yksinäisyys

Kylmyys, 

ihmisten itsekkyys ja julmuus

ei välitetä siitä että mää oon täälä

Kai aatellaan et mää selviän kyllä

ihan sama vaikka jo valmiks
hauras ja hento
särkyvä olento

tallatkaa vaan lisää

selviin mää vaikka ilman isää

en mä tarvi teitä 

kylvän kyyneleitä

haistakaa te paska

mää en enää jaksa

mää maksan tästä kaikesta kallisti taas
mieli on muutenki jo tarpeeks maass'

joutukaa itte osastolle joskus
nii tiiätte miltä musta tuntuu


miltä elämä täälä näyttää

onko sillon varaa arvosteluja käyttää

toista kohtaan olla armoton ja  julma


keskustellen ratkeis tääkin pulma



minkä taakseen jätätte

sen te edestänne löydätte

Saatte mitä tilaatte kun itse kaiken pilaatte
 
maistakaa omaa lääkettänne

ja paskokaa elämänne

mää selviin tästä ilman teitä

kun ei ole enää meitä

Kun mut pois elämästänne heitätte

itteppähän siinä oman soppanne keitätte