omaishoitajuus

on välillä valvottuja öitä, pelkoa, huolta.

avun hakemista-turhaan.

avun saamista välillä viime tipassa.

ketä kiinnostaa miten hoitaja jaksaa.

kiinnostaako kaikkia vaan hoidettava.

yhtälailla omaishoitaja väsyy ja uupuu

kun jatkuva painostus päällä

ja työt kaatuu päälle, niihin hukkuu.

sit kun hakee apua. lepoa. hetkiä jolloin voi vaan olla

niin tuleekin lepoa ihan itsestään. 

mutta ei ilman huolta

pitääkö kaikessa mennä aina äärirajoille

ja jotain vakavaa tapahtua

ennen kun sen loman on ansainnut

ja sekin vienyt ensin aika isot verot.

no nyt toivon että tämän jälkeen arki on seesteisempää, helpompaa

ja syksy toisi muutakin mukanaan kun sairastelua.

vaan saisin rakkaani kotiin -- terveenä.

kun hän nyt kuitenkin sevisi - pelkällä säikähdyksellä--


tai me selvittiin.