Aallot

Ohi lipuvat ruutitynnyrit, 
joiden epävarmuus kutittaa. 

Olen kelluva karhu, 
jota aika naurattaa
ja pinta on pelkkä verho. 
Tapahtuu alasnousemus
ja rakkauden avaruus
diffundoituu läpi, edelleensä 
ja kaiken ajan tässä. 

Aallot herättävät hengitystä
ja hiiltä
ja kyyneliä. 

Olen väsynyt tiikeri, 
ajattelematta suuri,
ja äärimmilleni rento.
Kun rauhattomuus sattuu
ja valtavat hampaat
halaavat happea.

Elämä on aivan liian suurta. 
Silti se täyttää 
räjähtämättä.