Sisälleni rakennettu surumielisyys nostaa aina välillä päätään.
Tänään olen niin väsynyt.
Ajatukset kiertävät kehää eivätkä pääse pois.
Olen minä ja jumissa
itsessäni.
En tunnistanut heitä vaikka näimme toisemme, seisoimme melkein vastatusten.
Tällaisina päivinä pakenen hyllyjen väliin ja muistan vasta hetken päästä nähneeni.
Miten voisin tällaisena,
surumieliseksi asennettuna
antaa iloa joskus hänelle, jota jo kaipaan?
Selite:
Väsynyt ja nihkeä päivä
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
